Arto Paasilinnan juttupaikka

  Aloitus: Norsut
Lähettäjä: Mika | 30.06.2005 - 13:20 | |
Ihmisen kulkeminen elämässä muistuttaa norsun liikehdintää. Kuvainnollisesti näen norsun kömpelönä laiskiaisena, jonka liikeradat ovat lepsuja, nahkeita ja vaistonvaraisia. Kirjailija painottaa norsun kärsän liikkeiden olevan herkkiä. Kärsällään norsu voi poimia kedolta kukan silpomatta kukintoa. Minun kuvani norsusta on peräisin Prahan ja Berliinin eläintarhoista.
Ihminen on tarhattu, sosiaalidemokraattien ylen syöttämä nahjus, jonka olemassa olemisessa ei ole enää merkitystä. Ihminen yrittää rymistellä elämässä. Eläin ihmisessä mahdollistaa rymistelyn. Olemme norsuja.
Onnellisuus on yhä lähtöisin vaistoista ymmärtää lämmön, veden ja ravinnon tarkoitus. Kirjailija alleviivaa näitä merkityksiä. Kirjailija on ketterästi sanova hupaisia sanoja, satuja aikuisille, norsun kömmähdyksiä hän tuo minuun kuvina. Kirjailija ymmärtää ihmistä.
Onnellisuus on luonnossa ja eläimessä. Tunnustan olevani eläin. Moni koristelee itsensä ulkoisesti. Auto merkitsee miehelle käyttöesineenä paljon. Pappani oli ylpeä hevosestaan.
Eipä tule mieleen kuin ”Suloinen myrkynkeittäjä”, jossa päähenkilönä on ollut nainen. Norsutarinassa nainen on tiiviisti osa norsua. Rooli on sukupuoleton. Norsu tekee haavan läpi Suomen. Mitkä olivat Pähkinäsaaren rauhan rajat?
Kirja on avoiminta Artoa. Naisen ja miehen suhde on käytännöllistä kaveruutta. Mies on toimeenpaneva elin, naaras kantaa miestä. Elinikäisen suhteen mahdottomuutta epäillään tai sen olemassaolo muunnetaan kätevästi toimivaksi symbioosiksi.
Norsun muistia ja kärsän toiminnan ketteryyttä kirjailija korostaa. Ihmisen muisti on rajattu alue. Itse kuulun lyhytmuistisiin. Minä en murehdi menneitä, en kadu asioita. Elämässä tapahtuu asioita, joita en voi muotoilla. Rakastan luontoa ja vettä.
Arton loppusanat ovat koskettavia. Näen norsun viimein käyskentelevän lähellä omaa itseään. Lähellä oman minänsä työskentely tässä kylmässä maailmassa on tavoiteltava asia.
Onnellisimpia norsuja ovat käsityöläiset ja taiteilijat.

 RE: Norsut
Lähettäjä: Hannu | 06.07.2005 - 09:27 | 1 | |
On aina mielenkiintoista lukea kommenttejasi Arto Paasilinnan kirjoihin. Tapasi tutkia kirjailijan tekstiä ja sanomisia on erikoinen ja syvällinen. Ns. oma näkökulmasi antaa lisää perspektiiviä asioille ja uusia oivalluksia.
Hyvää kesää!
 RE: Norsut
Lähettäjä: Justus Sahlberg | 06.07.2005 - 13:37 | 2 | |
Miksei tätä uutta kirjaa ole laitettu tuotantoon tai "Mitä nyt?" -osioon?
 Norsut!
Lähettäjä: Ossi Hirvikoski | 06.07.2005 - 18:03 | 3 | |
Nyt löytyy tuotannon romaanit-osiosta. Pahoitteluni viivästyksen johdosta.
 RE: Norsut
Lähettäjä: Mika | 07.07.2005 - 20:42 | 4 | |
Arto Paasilinnan tapa kirjoittaa on näennäisen kepeä. Kepeys piilottaa teeman. Arto Paasilinna on nähdäkseni vahvasti temaattinen kirjailija. Hänen on löydettävä aihe kirjoittaa.
Aiheen löydettyään hän peittelee alkujuuren kepeydellä ja tutuilla maneereillaan. Leikattu omenapuu sinkoaa nöyriä oksia.
Kriitikot tarttuvat nöyriin oksiin. He eivät ymmärrä kertomisen kepeyden vaikeutta ja mahdollisuutta ilmaista siemen. Ihmiset ahmivat uusia oksia. He oivaltavat tarinan ytimen. Toivon Arton ymmärtävän, että hänen ei tule pahastua lehtikritiikistä.
Norsutarinan olennaisen voi kääntää mielen ymmärrykselle monella tapaa. Minä näen norsutarinassa vangitun ihmisen vapautumisen.
Kiitän taas kirjailijaa: SUURI kiitos, Arto!

Ps. Kiitos Hannu ja hyvää kesää sinullekin. Viime päivät ovat olleet aivan liian kuumia olla rankametsässä, mutta mustaviinimarjamehun kanssa olen pärjäillyt. En osaa toivottaa helteitä.




Kirjoita vastaus:

Nimi:   ® :
Email:
Aihe:
Viesti:
Fiilis:




Aloita uusi aihe -- Keskustelupaikka


Zalk © SpreadUs.com | Klak Oy | 2000